Uusimmat

Riina Salmivalli: Matematiikan opiskelu tarvitsee siltoja, ei siiloja

Liian harva lukiolainen valitsee pitkän matematiikan ja liian moni lopettaa kesken. Yhä useammalla on huolestuttavan huonot taidot matematiikassa. Suomalainen yhteiskunta tarvitsee STEM-osaamista ja kilpailukykymme on vaarassa nuorena tehtyjen opintovalintojen vuoksi. Kuulostaako tutulta? Varmasti meille kaikille.

Matemaattisen osaamisen ympärillä käytyä julkista keskustelua käydään pitkälti sen varassa, kuinka moni nuori valitsee lukiossa pitkän tai lyhyen oppimäärän ja kuinka moni tuore ylioppilas aloittaa luonnontieteelliset opinnot. Olisiko tätä keskustelua syytä laajentaa? Voisimme kiinnittää enemmän huomiota työelämässä jo olevien matematiikan taitojen parantamiseen.

 

Hei, Metsäkulman Murre budjetoi!

”Mitäs Metsäkulman Murrelle kuuluu?” isälläni oli tapana kysyä tarkistaessaan koululaisen matematiikan läksyjä. Muistatko Pekka Töpöhännässä esiintyneen kissan, joka puhui paljon mutta takelteli kertotaulujen kanssa? Lapsena en pitänyt erityisemmin matematiikasta, mutta ei se ollut myöskään täysin vastenmielistä. Lisäksi muistutettakoon, että Metsäkulman Murre haisi pahalle.

Peruskoulun päättyessä matematiikan numeroni oli yhdeksän ja lukiossa valitsin lyhyen matematiikan. Tämä valinta jätti tilaa paljolle muulle joka sytytti: ranska, saksa, espanja, pitkä ruotsi, kaikki historian kurssit, filosofia ja yhteiskuntatieteet. Ne kiinnostivat, ja ovat edelleen aika tyypillisiä lukiovalintoja sellaiselle oppilaille, jotka hakevat lukiosta laajaa sivistyspohjaa.

Erinäisten mutkien ja valtiotieteiden maisterin tutkinnon jälkeen päädyin töihin tekniikan alalle, ensin Teknilliseen korkeakouluun ja sittemmin tuottamaan palveluja tutkijoille. Edustan insinöörejä täydentävää osaamista tekniikan rajapinnalla, ja tässä roolissa olen viihtynyt jo lähes kymmenen vuotta. Urani alkuvaiheessa tein paljon projektinhallintaa, ja kieltämättä välillä hirvitti, kun excelissä pyöri miljoonat eurot. Mutta nollia ne vain ovat – eivät itsetarkoitus, vaan väline pitää koneet käynnissä. Se ei myöskään ollut mitään sellaista, mitä ei olisi voinut hyvillä pohjataidoilla opetella.

Mutta jäinkö jotain peruuttamattomasti vaille, kun en valinnut pitkää matematiikkaa? Menikö juna niin sanotusti ohi jo ennen kuin ehdin painamaan valkolakin päähäni? Ehkei sittenkään.

 

Väyliä myöhempään oppimiseen

Sain kokea oppimisen iloa matematiikan ja fysiikan kursseilla muutama vuosi sitten, kun aloitin tuotantotalouden opinnot Metropoliassa. Elämä vei mennessään ja tutkinto jäi kesken, mutta insinöörimatematiikan ja -fysiikan kursseja suorittaessani ymmärsin, että matematiikan oppiminen hyvässä opetuksessa on innostavaa ja palkitsevaa. Voin hyvin kuvitella opiskelevani niitä vielä lisää.

Matematiikalla on painolastia ja erikoinen maine, johon liittyy mustavalkoisia käsityksiä osaamisesta ja oppimisesta: matematiikka on vaikeaa, en osaa eikä minulla ole matikkapäätä. Aika paljon asennekasvatusta ja myyttien murtamista olisi vielä tehtävänä niin kouluissa kuin aikuiskasvatuksenkin puolella.

Matematiikkaan liittyvässä julkisessa keskustelussa pitäisi kiinnittää enemmän huomiota ajatusrakenteisiin, joita luomme kahtiajakoisella sanoituksella: lyhyt ja pitkä oppimäärä, luonnontieteelliset alat ja muut. Vastakkainasettelu vahvistaa matematiikan mainetta oppiaineena, jota joko osaa tai ei osaa.

 

Uskon, että mitä tiukemmin puhumme matemaattisesta osaamisesta työuria jaottelevana tekijänä jo ennen kuin työuraan on päässyt kiinni, sitä enemmän se vie painoarvoa pois keskustelusta itse matematiikasta ja sen opiskelumahdollisuuksista myöhemmin elämän aikana.

 

Jaottelun sijaan pitäisi pyrkiä rakentamaan tunnistettavia polkuja myöhempään oppimiseen ja näin lisäämään suomalaisten matemaattista osaamista laajemmin. Työelämässä olevia uranvaihtajia ja uudelleenkouluttautujia pitäisi kannustaa aktiivisemmin matemaattisten oppiaineiden opiskeluun luomalla matalan kynnyksen opintokokonaisuuksia ja väyliä matematiikan opiskeluun aikuisena. Kyllä se Metsäkulman Murrekin oppi laskemaan.

 

Kirjoittaja työskentelee CSC - Tieteen tietotekniikan keskus Oy:ssa, missä hän kehittää avointa kansainvälistä tutkimusta tukevia palveluja ja toimintaympäristöä. Lisäksi hän on perustajaosakas ja tiiminvetäjä Fambition Consulting Oy:ssa, joka tuottaa perheystävällisyyttä parantavia palveluja työnantajille.