Kaisa Vähähyyppä: Matematiikan kauneus ja kammo

Mietin pitkään, miten otsikoisin tekstin ja päädyin niihin tuntemuksiin, joita itselläni on ollut matematiikasta. Pikkukoululaisen ajatuksia en enää muista, mutta jossain vaiheessa teini-iän lähestyessä, matematiikka alkoi tuntua vaikealta. En ymmärtänyt, ja tulokset olivat sen mukaiset ja kiinnostus väheni. Itseään ruokkiva kierre oli hyvässä vauhdissa. Tyttöjen ei ylipäätään odotettu osaavaan matematiikkaa, joten toteutin sujuvasti niitä ennakkoluuloja.

Lukiossa valitsin tietenkin  lyhyen matematiikan, koska en ollut lainkaan kiinnostunut matematiikasta.

Jotakin tapahtui, lukiossa aloin pienin askelin päästä kiinni matematiikan kieleen ja tapaan ajatella. Suuri ansio tästä kuuluu silloiselle opettajalleni, joka jaksoi innostaa ja kannustaa. Ehkä hän näki minussa enemmän mahdollisuuksia kuin itse ymmärsin.

Abivuonna aloin vakavasti harkita matematiikan opiskelua, vaikka lyhyen matematiikan taustalla epäröin. Matematiikan maailma oli raottanut minulle oveaan, halusin tietää lisää.  Vaihtoehtoisesti  pohdin pitkäaikaisen rakkauteni, kirjallisuuden, opiskelua. Loppujen lopuksi hain opiskelemaan sekä matematiikkaa että arkeologiaa, josta myös olin innostunut. Jossain vaiheessa päätin jättää kirjallisuuden harrastukseksi. Se harrastus onkin kestänyt vuosikymmenet.

Minulla ei ollut aavistustakaan, millaista työtä voisin joskus tehdä. Pääsin matematiikkaa opiskelemaan siitä huolimatta, että minulla oli vain lyhyt matematiikka taustalla. Seuraavat vuodet olivatkin täyttä työtä, koska muilla oli selkeästi paremmat perustiedot opintojen alussa.

Matematiikan opettajaksi  ajauduin opintojen jälkeen, koska siitä työstä tiesin edes jotain. Vahvasti introvertille luonteelle se ei välttämättä ollut luontevin ammatti, mutta mahdollinen kuitenkin.  Opettaessani opin myös huomaamaan, kuinka paljon piilevää matemaattista osaamista nuorilla on.  Formaalin matematiikan sijaan asioita voi katsella erilaisten pulmatehtävien ja ongelmanratkaisun kautta. Niiden myötä avautuu matematiikan kauneus ja hauskuus, kun uskaltautuu asettamaan itsensä alttiiksi myös epäonnistumisille. Matematiikan kauneuden soisin tulevan jokaiselle nuorelle ja miksei vanhemmallekin tutuksi.

Opettajavuosien jälkeen olen tehnyt hyvin monenlaisia töitä, joissa kaikissa matematiikka on ollut taustavoimana, vaikka varsinaisia laskutehtäviä on tarvinnut tehdä vähän tai ei lainkaan.  Yhtä lailla museonjohtajan, näyttelysuunnittelijan, opetusneuvoksen  tai pääsihteerin työssä on ollut hyötyä sitä ajattelutavasta, jonka matematiikka antaa. Mihinkään näistä töistä matematiikan opiskelu ei ole ollut suoraan valintakriteerinä, mutta uskon sillä olleen vaikutusta valintaan. Matematiikan tavasta ajatella on ollut kaikissa tehtävissä valtavasti hyötyä.

Matematiikan lisäksi kaikissa nykymaailman töissä tarvitaan kielitaitoa ja kiinnostusta asioita kohtaan. Kiinnostusta, älyllistä uteliaisuutta, voidaan sanoa yleissivistyksen edellytykseksi. Lukio antaa kaikille yleissivistyksen perusteet, joita voi itse vaalia jatkossa haluamallaan tavalla.  Suhtautumalla avoimin mielin vastaan tuleviin mahdollisuuksiin, pääsee kurkistamaan mielenkiintoisiin maailmoihin.

Nykytietämyksellä tekisin toisin kuin aikanaan nuori minä teki. Tutustuisin matematiikan kauneuteen jo koulussa, koska siellä tutustuminen käy parhaiten ja samalla helpottaisin jatko-opintoihin pääsyä. Ilman matematiikkaa pääsee kyllä opiskelemaan, mutta matematiikan tapa ajatella helpottaa myös opintoja.

Kaisa Vähähyyppä on eläkkeellä oleva matematiikan puolestapuhuja. Hän on työskennellyt työurallaan mm. Opetushallituksessa, Heurekassa, Tekniikan museossa, Ylioppilastutkintolautakunnassa ja MAOLissa .