Uusimmat

Elisa Ryyppö: matematiikka auttaa ymmärtämään aivoja

Olin jo lukioaikana kiinnostunut matematiikasta ja luonnontieteistä. Kirjoitin ylioppilaskirjoituksissa pitkän matematiikan, fysiikan ja kemian. Suunnittelin silloin hakevani opiskelemaan lääketiedettä, ja täytyy tunnustaa, että pidin matematiikkaa lähinnä avaimena yliopistoon. En oikein ymmärtänyt sen laajempaa merkitystä, enkä ajatellut tarvitsevani sitä myöhemmin erityisen paljon. Puheet loogisen ajattelun ja ongelmanratkaisun kehittymisestä olivat lukiolaiselle vielä melko abstrakteja. Onneksi pääsykoelähtöpisteet kuitenkin motivoivat minut pitkän matematiikan opintojen läpi, vaikka ne edellyttivätkin kovaa puurtamista, ja istumalihaksiston kuntoa koeteltiin moneen otteeseen.

Ovet lääketieteen opintoihin eivät auenneet ensimmäisellä yrittämällä. Pääsin kuitenkin opiskelemaan bioinformaatioteknologiaa Aalto-yliopistoon ylioppilaskirjoitusten ja varsinkin pitkän matematiikan siivittämänä. Seikkailun teekkarileiriin oli tarkoitus olla vain vuoden väliaikainen ratkaisu mutta toisin kävi. Pidin teknisen alan opinnoista niin paljon, että kevään mittaan päätin jäädä Aaltoon. Päätöstä edesauttoi myös kesäksi jo kevään aikana varmistunut tutkimusapulaisen paikka aivotutkimusryhmässä.

Tutkimustyö paljasti matematiikan monipuolisuuden
Tulin kesätöihin lähinnä kiinnostuksesta aivoihin ja psykologiseen puoleen. Nyt 2,5 vuotta myöhemmin olen edelleen töissä samassa ryhmässä, mutta kiinnostuksen painopiste on siirtynyt enemmän datan käsittelyyn. Ensin tavoitteena oli ensisijaisesti aivoaktivaatioiden ymmärtäminen, mutta lopulta aloin pohtia, miten hyödyllisiä ja monipuolisia eri matemaattiset ja tilastolliset menetelmät ja niiden toteuttaminen ohjelmoimalla ovat. Oikeastaan matematiikan merkitys ja monipuolisuus alkoi selvitä erityisesti tämän työpaikan kautta, kun uteliaana mietin, mitä kaikkea oppimillani menetelmillä oikeastaan voisi tehdä.

Ensimmäisen vuoden matematiikan kurssit olivat olleet edelleen melko yleisen tason perusasioiden opettelua, mutta töissä asiaan sai ihan erilaisen käytännön kosketuksen. Nyt matemaattiset data-analyysimenetelmät ovat jokapäiväisessä käytössä niin opinnoissa kuin työssäkin. Harva ehkä olettaisi funktionaaliseen magneettikuvaukseen perustuvan aivotutkimuksen sisältävän näin paljon matematiikkaa, mutta koko jutun juoni on pitkälti matematiikkaan perustuva signaalianalyysi ja tilastotiede. Matematiikalla siis paljastui olevan paljon enemmän käytännön sovelluksia kuin vielä lukiossa ajattelin. Nyt yritän laajentaa osaamistani koneoppimisen ja tiedonlouhinnan lääketieteellisten sovellusten suuntaan – siitäkään ei tulisi mitään ilman matematiikkaa!

En varmasti olisi tässä, jos en olisi opiskellut lukiossa pitkää matematiikkaa. Monet epäilevät sen hyödyllisyyttä myöhemmässä elämässä ja kyselevät, kuka derivoi enää lukion jälkeen. Voin todeta, että esimerkiksi minä, lähes joka viikko. Toki on totta, ettei kaikkia lukion oppeja ihan suoraan kaikissa opinnoissa tai töissä käytetä, mutta ne tarjoavat tärkeän pohjan myöhemmälle oppimiselle monilla aloilla. Matematiikan osaaminen ja varsinkin pitkän matematiikan opinnot avaavat myös lukemattomia ovia lukion jälkeen jopa suoraan ilman pääsykokeita. Pitkää matematiikkaa ei kannata etukäteen pelätä; sen voi aina vaihtaa lyhyeen, kun taas toiseen suuntaan hyppy on hankala. Siksi olenkin tyytyväinen, että uskalsin ottaa haasteen vastaan ja lukea pitkän matematiikan. Siitä on ollut lukion jälkeen uskomattoman paljon hyötyä.

Elisa Ryyppö, bioinformaatioteknologian diplomi-insinööriopiskelija, kevään 2013 ylioppilas