Otso Huuska: matematiikan opiskelu on itse matematiikkaa tärkeämpää

Lähes jokainen suomalainen tietää, että matematiikka on nykymaailmassa tärkeää. Silti moni kyseenalaistaa sen tärkeyden omalla kohdalla. Opettajana olen usein tämän ongelman edessä: ”Mitä hyötyä eläinlääkärille on siitä, että osaa derivoida?” Väittely yksittäisten taitojen hyödyllisyydestä on loputon taisto, jonka opettaja valitettavan usein häviää.

Itse innostuin matematiikasta jo lapsena. Paljonko maailman ympäri vedettyä narua tulee pidentää, jotta sen saa nostettua kaikkialla metrin verran irti pinnasta? Kuinka kiehtovaa olikaan löytää vastauksia kysymyksiin, jotka ilman matematiikan keinoja olisivat olleet kokemusmaailman ulottumattomissa! En koskaan päätynyt miettimään, olisiko matematiikasta minulle jotain hyötyä joskus.

Tajuntaa laajentavia elämyksiä ja kauniita olioita

Jälkikäteen ajatellen en ole tarvinnut suurinta osaa pitkän matematiikan oppisisällöistä yliopisto-opintojeni tai opettajaurani ulkopuolella, eli tavallaan logaritmit, integroinnit ja vektorit – yliopiston differentioituvista monistoista puhumattakaan – ovat olleet minulle täysin turhia. Ilman niitä olisin kuitenkin jäänyt paitsi lukuisista tajuntaa laajentavista elämyksistä. Lienee mahdotonta kuvailla matematiikkaan perehtymättömälle tunnetta, joka syntyy, kun huomaa kykenevänsä käsittelemään kynällä ja paperilla abstrakteja olioita, jotka ovat kauniimpia ja monimutkaisempia kuin fyysisessä todellisuudessa koskaan voi olla olemassa. Kenties muusikot tai taidemaalarit kokevat jotain samanlaista luodessaan teoksiaan.

Joku saattaa väittää, että innostuin matematiikasta, koska olen systemaattinen, looginen ihminen. Tutkimusten mukaan loogista ajattelutapaa voi kuitenkin kehittää. Väitän, että avainasemassa on matematiikka. Opiskelemalla lukuisia elämässäni sinänsä turhia matematiikan työkaluja harjoittelin vahingossa intensiivisesti ajattelukykyäni. Kas siinä nykyään aliarvostettu taito, josta jokaiselle on päivittäin hyötyä.

Aivovoimistelu valmentaa ongelmanratkaisuun

Viime kesänä olin rakentamassa pihalleni roskakatosta. Tuttavani ihmetteli, osaanko muka sellaisen tehdä: enhän ole koskaan opiskellut rakennusalaa. Ihmetys oli mielestäni käsittämätön. Eihän siinä muuta tarvita, kuin suunnitelmat, tarvikkeet ja parit työkalut – ja loogista ajattelua. Saman taidon voimin suunnittelen perheeni taloutta niin, että pääsen halutessani viisikymppisenä siirtymään eläkkeelle, kirjoitan fysiikan oppikirjasarjaa ja vastaan yhdessä kollegani kanssa suurlukiomme ATK-järjestelmistä.

Mahdotonta todistaa, mutta tuskin pystyisin kaikkeen tähän ongelmanratkaisuun ilman vuosikausien aivovoimistelua mitä moninaisimpien matemaattisten tilanteiden parissa.

Oikeat ratkaisut sivuseikka – matematiikka on elämys!
Kun matematiikkaa arvostetaan vain sen yksittäisten hyötyjen takia, yksilön on helppo hylätä sen merkityksellisyys omassa elämässä. Me opettajat olemme osasyyllisiä tähän ilmiöön. Koulumatematiikassa keskitytään ratkomaan yksittäisiä, usein asiayhteydeltään typeriä tehtäviä, joihin on parasta tulla oikea vastaus pyyhekumin kulumisen uhalla. Matematiikan parissa tulisi puuhastella enemmän työskentelyn itsensä kuin oikeiden vastauksien vuoksi. Tuskin kuvataiteessakaan harjoitellaan yksittäisiä siveltimenvetoja kurssista toiseen, vaan painopiste on siinä, miten oppia ilmaisemaan itseään kuvataiteen keinoin ja saamaan siitä itselleen elämyksiä.

Elämyksellisyyden, innostuksen ja oman kokeilemisen tuominen matematiikan opiskeluun on yksittäisiä derivointisääntöjä tärkeämpää, sillä ajattelun kehittyessä innostuneet opiskelijat ahmivat yksityiskohtia itsestään. Vielä kun löytäisi itsekin keinot päästä tähän opetussuunnitelmien tiukkojen sisältötavoitteiden ja yo-kokeiden paineen alla. Ongelmanratkaisukykyä tarvitaan jälleen!

Otso Huuska on matemaattisten aineiden opettaja Rauman Lyseon lukiosta. Säätiömme palkitsi hänet hyvän matemaattisten aineiden opettajan palkinnolla 2016.