Uusimmat

Laura Tuohilampi:
Tule sellaisena kuin olet?

“Matematiikan ylioppilaskokeesta tulisi tehdä pakollinen. Matematiikan arvosanan painoarvoa on lisättävä, jotta opiskelijat ohjautuvat opiskelemaan enemmän matematiikkaa. Ei oppimisen kuulukaan olla kivaa. Nykyajan nuoret eivät enää jaksa ponnistella. Nykyään ihmiset tekevät naurettavia matemaattisia virheitä, edes perustaitoja ei osata.”

Matematiikasta käytäviä keskusteluja seuratessa alkaa välillä tuntua, että tilanne on suorastaan epätoivoinen. Ja epätoivoisissa tilanteissa harkintakyky usein pettää - aletaan kaivata yksinkertaisia pikaratkaisuja ja etsiä syyllisiä.

Pakko on huono innostaja. Pakon sijaan sisäinen motivaatio kehittyy riittävän motivoivan työskentelyn parissa, ja kun se on kerran kehittynyt, ohjautuu ihminen itse vaatimustasonsa jatkuvaan nostamiseen. Tämä on koulutukselle paras mahdollinen lopputulos: itseohjautuva ja itseään kehittävä yksilö, jota ei tarvitse loppuelämänsä ajan ohjailla erilaisin pakkokeinoin.

Painoarvon lisääminen auttaa niitä, joilla on mahdollisuus parantaa. Mutta se sysää aiempaa suurempiin vaikeuksiin ne, jotka eivät saa apua matematiikan opiskeluun. Jälkimmäinen ryhmä ei saa yhtään enempää tukea, vaikka he kuinka ymmärtäisivät matematiikan kasvaneen painoarvon. Seurauksena on luovuttamista, passivoitumista ja pahimmillaan katkeroitumista.

Oppimisen kuuluu olla kivaa. Kun jokin on kivaa, sitä jaksaa silloinkin, kun se ei ole kivaa. On aivan eri asia jaksaa suosikkiharrastustaan räntäsateessakin, kuin tehdä esimerkiksi työsuunnitelmaa huonosti suunnitellulla verkkotyökalulla vain siksi, ettei kukaan viitsi ottaa tosissaan henkilökunnan toivetta helppokäyttöisyydestä. Saitko pointista kiinni? Jokainen meistä kohtaa asioita, joissa ei ole mitään järkeä, ja joiden näkisi voitavan saada paremminkin toimivaksi. Oppilaalle tämä asia voi olla matematiikka. Jos opetus hoidetaan epätarkoituksenmukaisesti ja selityksenä on, että ei sinun kuulukaan tästä yhtään tykätä, ei oppilaalle synny ainuttakaan syytä sitoutua aiheeseen sen enempää. Matematiikka on innostavaa, koukuttavaa ja oivaltavaa - miksi tarjoilisimme matematiikan vasta-alkajille maistiaisiksi jotakin luotaantyöntävää, ankeaa ja kyseenalaistettavaa?

Nykynuoret jaksavat ponnistella. He osaavat myös ottaa rennosti. Molemmat taitoja, jotka ovat elämänhallinnan kannalta kriittisen tärkeitä. Ennen kaikkea nykynuoret osaavat suhtautua asioihin kriittisesti: jos jokin taho väittää jonkin olevan hyödyllistä ja tärkeää ilman, että osaa saada nuoret tuntemaan tuon tärkeyden ja hyödyllisyyden nahoissaan, suuntaavat he huomionsa toisaalle. Nuoret jaksavat pelata, somettaa, opetella kieliä, harrastaa, järjestää tapahtumia, soittaa ja laulaa, innovoida ja kehittää. Maailmassa on nykyään aivan liian monenlaisia vaihtoehtoja, että jokin niistä voisi porskuttaa eteenpäin pelkällä kunniakkaalla menneisyydellään.

Nuoret voivat tehdä virheitä perusasioissa, mutta ei ihmiskunnan järki ole minnekään kadonnut. Jos joku ehdottaa koulun käytävän pituudeksi neljää kilometriä, ei hän suinkaan luule, että koulun käytävä on yhtä pitkä kuin matka Helsingin keskustasta Kallioon. Hän ei vain tunne matematiikan käsitteistöä. Itsekin olen kirjoittanut englanninkieliseen sähköpostiin weather, vaikken ole tarkoittanut puhua säästä. Onneksi tekstin vastaanottaja ymmärsi minun hakevan sanaa whether, sen sijaan että olisi kyseenalaistanut oppimiskykyni, älykkyyteni, sisukkuuteni tai parjannut sukupolveni tuhoon tuomituksi.

Kuka tahansa voi oppia matematiikkaa, jos hänet saadaan sitä haluamaan - myös virheitä tekevät ja vähemmän ilmeisiä reittejä kulkevat. Miten sinä kohtaat hänet, jolla side matematiikkaan vasta hakee muotoaan?

Laura Tuohilampi on yliopistonopettaja Jyväskylän yliopistossa. Hän on kirjoittanut kirjan Matikkanälkä, joka innostaa kaikki mukaan matematiikan maailmaan.

#matematiikka100