Liisa Rintaniemi: tuleeko huomenna pouta?

Draaman kaaren vuoksi toivoisin, että minulla olisi kerrottavana toisenlainen tarina siitä, miten päädyin opiskelemaan fysiikkaa ja meteorologiaa; että voisin kertoa olleeni jonkinlainen luonnontieteiden Harry Potter, joka ponnistaa numeroiden maailmaan ympäristön vastustuksesta huolimatta. Mutta totuus on, että synnyin matematiikan onnellisten tähtien alla ja olen aina rakastanut numeroita ja ongelmanratkaisua. Kannustusjoukot olivat kunnossa, sillä vanhempani olivat fysiikan ja matematiikan opettajia. En muista koskaan törmänneeni epäilyksiin siitä, etteivätkö matematiikka ja luonnontieteet sopisi myös tytön mielenkiinnon kohteiksi.

En silti ole varma, olisinko päätynyt luonnontieteisiin, jos en olisi jo yläasteen aikana löytänyt alaa, joka yhdisti rakastamani asiat yllättävällä tavalla. Pohjimmiltani olin näet runotyttö, jonka lempiharrastuksiin kuului päämäärätön vaeltelu luonnossa. Saatoin tuijotella pilviä tai virtaavaa vettä pitkät tovit. Erityisen mielelläni lähdin ulos sadesäällä ja hernerokkasumussa. Vuodenaikojen vaihtuminen oli huikea jännitysnäytelmä. Urahaaveissani olin käynyt läpi monet vaiheet aina lastentarhanopettajasta sisustusarkkitehtiin ja tangokuningattareen. Kuitenkin vasta meteorologian kohdalla jokin loksahti kohdalleen: tajusin, että siinä on matemaattinen ala, jonka vaikutukset näkyivät käsin kosketeltavasti jokaisessa päivässä ja niissä asioissa, joiden seuraamisesta pidin.

Meteorologiasta monet ajattelevat sen olevan jonkinlainen maantieteen ja kädestäennustamisen risteytys, mutta se on todellakin raakaa, ihanaa fysiikkaa. Se tarkastelee ilmakehää mekaniikan lakien, säteilyn ja lämmön säilymisen näkökulmasta. Keitos höystetään ripauksella kemiaa. Tärkeintä on kuitenkin ymmärtää säätä ja ilmastoa.

Säänennustustyö on fyysikon näkökulmasta palkitsevaa, minikoossa tehtävää tutkimusta, jonka tulokset ovat nähtävissä muutaman päivän sisällä. Päivittäinen työni meteorologina MTV Uutisissa pitää sisällään koko ennustustyön kirjon. Tutustun säätilanteeseen havaintojen ja säämallien avulla ja laadin niiden pohjalta lopullisen ennusteen. Teen tarvittavat grafiikat ja esitän ennusteen suorassa lähetyksessä. Luonnontieteet voivat johdattaa monenlaisiin työympäristöihin, ja minulle on varmasti sattunut yksi niistä hauskimmista.

Vaikka ennusteiden moittiminen tuntuu kuuluvan vakiopuheenaiheisiin, numeerinen säänennustaminen on itse asiassa yksi tieteen menestystarinoista. Säähavaintomenetelmien kehitys on johtanut tarkempaan ymmärrykseen ilmakehästä ja sen fysiikasta. Tämän ymmärryksen avulla on voitu ohjelmoida tietokonemalleja, jotka pystyvät simuloimaan kokonaisen planeetan ilmakehää hämmästyttävällä tarkkuudella. Tämänhetkisen käsityksemme mukaan täydellisen sääennusteen laskeminen ei ole mahdollista, mutta on kiehtovaa seurata, kuinka lähelle seuraavien vuosikymmenien nopeassa kehityksessä päästään. Sillä välin nautin edelleen luontoretkistä ja sadesäästä. Nykyään on tosin vähän vaikea katsoa taivaalle ilman että nimeää kaikki siellä näkyvät pilvisuvut latinaksi!